Kirvat ilmestyvät suomalaiseen puutarhaan yleensä kesäkuun alussa, ja muutamassa päivässä ruusun nuput, herukan versonkärjet tai kasvihuoneen paprikat voivat olla tiheän yhdyskunnan peitossa. Kirvojen torjunta onnistuu useimmiten ilman kemikaaleja, kun tuntee kirvan elämänkierron ja antaa luontaisille vihollisille mahdollisuuden tehdä työnsä. Tämä opas on kotipuutarhurille, joka haluaa pitää kasvit terveinä ja säästää hyönteiset, joista on puutarhassa hyötyä.
Miksi kirvat lisääntyvät niin nopeasti
Kirvanaaraat lisääntyvät kesällä ilman koiraita ja synnyttävät eläviä poikasia. Yksi naaras voi tuottaa päivässä useita jälkeläisiä, ja poikaset ovat itse lisääntymiskykyisiä jo noin viikossa. Tästä syystä kymmenestä kirvasta tulee lämpimällä säällä tuhat kahdessa viikossa.
Kirva imee kasvinesteitä pehmeistä versonkärjistä ja lehtien alapinnoilta. Lehdet kiertyvät, kasvu hidastuu, ja kirvan erittämän mesikasteen päälle kasvaa mustaa nokihometta. Kirvat levittävät myös virustauteja, mikä on usein suurempi haitta kuin itse imentä. Tautien tunnistamisesta kerrotaan tarkemmin artikkelissa puutarhan kasvitautien tunnistaminen ja ehkäisy.
Moni kirvalaji käyttää kahta isäntäkasvia. Tuomikirva talvehtii tuomella ja siirtyy kesäksi heiniin ja viljoihin. Jos pihan reunalla kasvaa tuomi, kirvoja tulee keväällä todennäköisesti enemmän kuin pihalla, jonka lähellä ei ole tuomia.
Kirvojen luontaiset viholliset puutarhassa
Kirvat ovat ravintoa hyvin monelle hyönteiselle. Tavallisimmat ja tehokkaimmat kirvojen viholliset ovat nämä:
– Leppäkertut – seitsenpistepirkko ja sen toukat syövät kirvoja. Toukka syö kehityksensä aikana satoja kirvoja, eli enemmän kuin aikuinen kovakuoriainen.
– Kukkakärpäset – aikuiset näyttävät pieniltä ampiaisilta ja käyvät kukilla, mutta niiden vihertävät toukat syövät kirvoja yhdyskuntien keskellä.
– Harsosiivet – kultasilmän toukkaa kutsutaan kirvaleijonaksi aiheesta.
– Loispistiäiset – munivat kirvojen sisään, ja loisittu kirva muuttuu ruskeaksi, pullistuneeksi ”muumioksi”.
– Linnut – tiaiset hakevat poikasilleen ravinnoksi valtavia määriä hyönteisiä, myös kirvoja.
Ongelma on ajoitus. Kirvat heräävät keväällä ennen saalistajia, ja kirvakanta ehtii kasvaa 1-3 viikkoa ennen kuin vihollisia on tarpeeksi. Kokenut puutarhuri kestää tämän välivaiheen, koska tietää että tasapaino yleensä löytyy juhannuksen tienoilla. Jos kaikki kirvat tapetaan heti ensimmäisenä päivänä, saalistajilla ei ole ruokaa eivätkä ne jää pihalle.
Näin houkuttelet hyötyhyönteisiä pihalle
Aikuiset kukkakärpäset ja loispistiäiset tarvitsevat mettä ja siitepölyä. Niillä on lyhyet suuosat, joten ne suosivat matalia, avoimia kukkia: tilliä, korianteria, kehäkukkaa, kurjenpolvea, ruohosipulia ja siankärsämöä. Kun nämä kukkivat kasvimaan tai ruusupenkin vieressä kesäkuusta elokuuhun, hyötyhyönteiset viihtyvät paikalla koko kesän.
Leppäkertut talvehtivat karikkeessa, kivien alla ja kuivissa perennojen varsissa. Syksyllä kannattaa jättää osa varsista pystyyn ja pensaiden alle vähän lehtikariketta. Liian siisti piha on huono talvehtimispaikka. Luonnonmukaisen pihan periaatteista kerrotaan lisää artikkelissa luonnonmukaisen puutarhan perustaminen.
Muurahaiset ovat kiinnostava poikkeus. Ne ”lypsävät” kirvoista mesikastetta ja ajavat leppäkerttujen toukkia pois yhdyskunnista. Jos omenapuun rungolla kulkee jatkuva muurahaisvirta, rungon ympärille kannattaa kiertää liimarengas. Moni kirvaongelma helpottaa jo sillä, että muurahaisten pääsy kasviin estetään.
Mekaaniset ja biologiset keinot kirvojen torjuntaan
Ensimmäinen keino on yksinkertainen: kun kirvoja on muutamassa versonkärjessä, ne voi pyyhkiä pois sormin tai leikata versonkärjet. Ruusulle, herukalle ja kurkuntaimille sopii myös kova vesisuihku letkusta. Pudonneista kirvoista vain pieni osa löytää takaisin kasviin. Suihkuttele aamulla, jotta lehdet kuivuvat ennen iltaa, sillä märkä lehdistö yöksi altistaa härmälle.
Mäntysuopaliuos, 1-2 dl mäntysuopaa 10 litraan vettä, tappaa kirvat kosketuksessa. Liuos tehoaa vain siihen, mihin se osuu, joten lehtien alapinnat on suihkutettava huolellisesti ja käsittely toistettava 4-7 päivän välein 2-3 kertaa. Mäntysuopa maksaa marketeissa ja puutarhaliikkeissä tyypillisesti 4-10 € litralta. Kasvihuoneessa ja helteellä suihkutetaan vasta illalla, koska keskipäivän auringossa liuos voi polttaa herkkiä lehtiä.
Kasvihuoneessa biologinen torjunta toimii hyvin, koska suljetussa tilassa ostetut eliöt pysyvät paikallaan. Loispistiäiset, kuten Aphidius colemani, ja kirvasääsken toukat (Aphidoletes aphidimyza) ovat ammattiviljelyssä vakiokeinoja, ja niitä myydään myös kotiviljelijöille. Eliöt levitetään heti, kun ensimmäiset kirvat näkyvät, eikä vasta siinä vaiheessa, kun lehdet ovat tahmeita. Lisää kemikaalittomia menetelmiä on koottu artikkeliin tuholaistorjunta luonnonmukaisesti.
Kasvimaalla kaalikasvien ja salaattien päälle levitetty hyönteisverho estää siivekkäitä kirvoja laskeutumasta kasveihin. Kun harso on paikallaan kylvöstä lähtien, se suojaa samalla kaalikärpäseltä.
Yleisimmät virheet kirvojen torjunnassa
Liika typpilannoitus. Runsas typpi kasvattaa pehmeitä ja meheviä versoja, jotka kirvat löytävät ensimmäisinä. Kun kanankakkarakeita levitetään ruusupenkkiin juhannuksen jälkeen, tulos näkyy usein kirvoina. Kasveille riittää kohtuullinen lannoitus keväällä, ja loppukesällä typpeä annetaan vähemmän.
Laajavaikutteinen ruiskutus heti alussa. Pyretriini tai vahva suopaliuos koko pensaaseen tappaa myös leppäkerttujen toukat ja kukkakärpästen toukat. Kahden viikon päästä kirvat palaavat, mutta niiden viholliset eivät. Ammattilainen käsittelee vain pahimmat kohdat.
Kuivuusstressin unohtaminen. Kuivassa maassa kasvava kasvi kärsii kirvoista enemmän. Etelärinteen ruukkukasvit ja seinän vierustan ruusut tarvitsevat helteellä tasaisen kosteuden.
Myytti: ostetut leppäkertut ratkaisevat kirvaongelman
Ostettujen aikuisten leppäkerttujen vapauttaminen pihalle kuulostaa luonnolliselta ratkaisulta, mutta ulkona se toimii huonosti. Aikuiset leppäkertut levittäytyvät usein jo ensimmäisen vuorokauden aikana, ja vain pieni osa jää syömään juuri siihen kasviin, jonne ne päästettiin. Rahat on parempi käyttää kukkiviin houkutuskasveihin, jotka saavat paikalliset saalistajat asettumaan pihaan.
Kasvihuone on poikkeus. Suljetussa tilassa leppäkerttujen toukat ja muut biologiset torjuntaeliöt pysyvät siellä, missä niitä tarvitaan, ja voivat hoitaa kirvat lähes kokonaan.
UKK
Milloin kirvojen torjunta kannattaa aloittaa?
Tarkista versonkärjet ja lehtien alapinnat toukokuun lopusta lähtien kerran viikossa. Muutama kirvapesäke ei vielä vaadi toimia. Puutu, jos kasvu pysähtyy tai lehdet alkavat kiertyä, ja jos hyötyhyönteisiä ei ole näkyvissä.
Voiko kirvoja torjua hedelmäpuista talvella?
Voi. Omenakirvan ja muiden puulla talvehtivien lajien munat ovat oksien kuorella. Kun keväällä poistetaan vesiversot ja tarkistetaan oksanhangat, kevään ensimmäinen kirvasukupolvi jää pienemmäksi.
Onko mäntysuopa haitallista hyötyhyönteisille?
Se tappaa kaikki pehmeäkuoriset hyönteiset, joihin liuos osuu suoraan, myös saalistajien toukat. Kuivuttuaan sillä ei ole enää vaikutusta. Suihkuta siis vain kirvapesäkkeisiin äläkä koko kasvustoon.
Tasapaino toimii parhaiten
Kirvoista ei saa koskaan pihaa täysin vapaaksi, eikä se ole tavoitekaan, koska kirvat ovat leppäkerttujen ja kukkakärpästen ravintoa. Toimiva kirvojen torjunta perustuu kolmeen asiaan: kohtuulliseen lannoitukseen, kukkiviin houkutuskasveihin ja paikallisiin pikakäsittelyihin vesisuihkulla tai mäntysuovalla. Kärsivällisyyttä tarvitaan kesäkuussa, kun kirvoja on jo mutta vihollisia ei vielä ole. Heinäkuussa tilanne on useimmiten tasoittunut itsestään.