Kasvihuoneen perustus ratkaisee, pysyykö rakennus suorassa vuosikymmeniä vai alkavatko lasit haljeta jo toisena keväänä. Tämä opas käy läpi kasvihuoneen perustuksen ja lattian vaihtoehdot hintoineen ja kertoo, mikä ratkaisu sopii millekin maapohjalle ja viljelytavalle. Kun perustus ja lattia ovat oikein, kasvihuone kestää routaa ja tuulta, ja työskentely sisällä on helpompaa.
Miksi perustus ratkaisee enemmän kuin runkomateriaali
Moni käyttää viikkoja runkomateriaalin pohtimiseen ja hoitaa perustuksen viikonlopussa. Järjestys on väärä. Lasikasvihuoneen alumiinirunko sietää vain muutaman millin kierouden, ennen kuin lasiruudut alkavat painaa toisiaan ja ovi jumittaa.
Suomessa haastetta lisää routa. Etelärannikolla routa voi ulottua 1-1,5 metriin, Lapissa yli kahteen metriin. Savimaa nousee talvella eniten, hiekka ja sora vähiten. Ennen kuin päätät perustuksesta, mieti siis kolmea asiaa: maalajia, kasvihuoneen painoa ja katemateriaalia. Jos runkomalli on vielä valitsematta, artikkeli kasvihuoneen valinnasta, materiaaleista ja sijoittelusta auttaa alkuun.
Myytti: perustuksen pitää ulottua routarajan alle
Talon perustuksista tuttu sääntö siirretään usein kasvihuoneeseen. Se on harvoin tarpeen. Kevyt polykarbonaattikasvihuone painaa runkoineen tyypillisesti 50-150 kg, joten sen voi tehdä maanvaraisena eli routivan kerroksen päälle.
Ratkaisevaa ei ole syvyys vaan se, että koko perustus liikkuu tasaisesti. Kun pintamaa kuoritaan pois, tilalle levitetään 20-30 cm tiivistettyä soraa ja reunoille asennetaan tarvittaessa XPS-routaeristelevy, rakennus nousee ja laskee yhtenä kappaleena. Haitallista on vain epätasainen liike, jossa yksi kulma nousee ja muut eivät.
Poikkeuksiakin on. Raskas lasikasvihuone savimaalla tai tiilisokkelin päälle tehty viktoriaaninen malli kannattaa perustaa syvemmälle tai routaeristää huolella. Jos kasvihuone on lämmitetty ympäri vuoden, sen alla oleva maa ei jäädy samalla tavalla kuin ympärillä, ja reunoille syntyy jännitteitä.
Kasvihuoneen perustuksen vaihtoehdot hintoineen
Painekyllästetty puukehys on yleisin ratkaisu harrastajan polykarbonaattikasvihuoneessa. Kehys tehdään 50×150 mm tai 75×150 mm kyllästetystä puusta, ja 6-10 m² kasvihuoneeseen tarvikkeet maksavat noin 80-200 €. Puu asetetaan sorapedille, ei suoraan multaan. Tällainen kehys kestää 10-15 vuotta, ja sen voi myöhemmin vaihtaa kasvihuonetta purkamatta, jos runko on kiinnitetty ruuveilla eikä nauloilla.
Valmissokkeli on valmistajan runkoon sopiva alumiini- tai teräskehys. Juliana, Halls ja Vitavia myyvät sokkeleita omiin malleihinsa, ja hinta on yleensä 150-450 € koosta riippuen. Mittatarkkuus on valmissokkelin suurin etu, koska runko istuu paikalleen ilman sovittelua. Sokkelin alla tarvitaan silti tasainen ja tiivistetty sora-alusta. Kasvihuoneiden sokkeleita kannattaa vertailla jo ennen rungon tilaamista, sillä kaikki mallit eivät sovi keskenään.
Maaruuvit ovat yleistyneet nopeasti. Kuumasinkitty ruuvi kierretään maahan 0,8-1,2 metrin syvyyteen, ja sen päälle kiinnitetään puu- tai teräspalkisto. Ruuvi maksaa 15-40 €, ja 3×4 metrin kasvihuoneeseen tarvitaan 6-10 kappaletta. Kaivuuta ei tarvita, mikä on etu kallioisella tai juurakkoisella tontilla. Kivikkoisessa moreenissa ruuvi voi kuitenkin pysähtyä kiveen puolimatkassa.
Harkkoperustus muurataan valettavista sokkeliharkoista anturan päälle. Ratkaisu on raskas ja tukeva, ja sitä käytetään lasikasvihuoneissa sekä silloin, kun halutaan 30-60 cm korkea muurattu sokkeli. Materiaalit maksavat 10 m² kasvihuoneeseen tyypillisesti 400-900 €, ja työtä kuluu useampi viikonloppu.
Valettu betonilaatta on tukevin vaihtoehto, mutta se sulkee pois maassa viljelyn. Laatta sopii, jos kasvihuone toimii myös oleskelutilana tai kasvatus tapahtuu kokonaan ruukuissa ja pöydillä. Hinta 10 m² laatalle on itse tehtynä noin 600-1200 € routaeristeineen.
Näin teet maanvaraisen perustuksen sorapedille
Ammattilainen aloittaa merkitsemällä alueen narulla ja mittaamalla lävistäjät. Kun lävistäjät ovat yhtä pitkät, nurkat ovat suorassa. Tämän jälkeen kuoritaan pintamaa ja kasvimulta noin 20-30 cm syvyydeltä, levitetään pohjalle suodatinkangas ja täytetään kaivanto kerroksittain 0-16 mm murskeella. Jokainen 10 cm kerros tiivistetään tärylevyllä, jonka voi vuokrata konevuokraamosta 40-70 eurolla vuorokaudeksi.
Kehys asetetaan pedin päälle ja vaaitaan ristiin. Lasikasvihuoneessa tavoitteena on enintään 2-3 mm heitto koko pituudella. Kasvihuone ankkuroidaan perustukseen heti. Tyhjä polykarbonaattihuone voi lähteä lentoon jo syysmyrskyssä, ja rannikolla Porissa tai Hangossa tuulikuorma on aivan eri luokkaa kuin sisämaan suojaisella pihalla.
Lattiavaihtoehdot: multaa, kiveä vai puuta
Lattia valitaan viljelytavan mukaan. Jos tomaatit ja kurkut kasvavat suoraan maassa, keskelle tarvitaan vain kulkukäytävä ja penkkien kohdalla on paksu multakerros. Jos kaikki kasvaa ruukuissa, säkeissä tai kasvatuslaatikoissa, koko lattia voidaan päällystää.
Kivituhka tai sepeli (0-6 mm tai 6-16 mm) on halpa ja vettä läpäisevä vaihtoehto, joka maksaa noin 5-15 €/m². Kastelussa roiskunut vesi imeytyy suoraan maahan. Huonona puolena kivituhkaan tarttuu multa ja siemeniä, joten rikkaruohot nousevat ajan myötä läpi, ellei alla ole suodatinkangasta.
Betonilaatat ja pihakivet varastoivat päivällä lämpöä ja luovuttavat sitä yöllä. Toukokuun hallaöinä se voi tarkoittaa 1-2 astetta korkeampaa yölämpöä, mikä voi pelastaa taimet. Tummat laatat lämpenevät vaaleita enemmän. Laattojen väliin kannattaa jättää 5-10 mm saumat, jotta vesi pääsee valumaan pois.
Puuritilä tai -lankku tuntuu jalan alla mukavalta, mutta jatkuvassa kosteudessa tavallinen kyllästetty puu muuttuu liukkaaksi ja alkaa lahota 5-8 vuodessa. Ritilä toimii parhaiten kulkuväylänä soran päällä, jolloin sen alle ei jää seisovaa vettä.
Kumimatot ja muoviritilät sopivat varsinkin lämmitettyyn kasvihuoneeseen, jossa seistään pitkiä aikoja. Matot ovat helppoja pestä, mutta tuholaiset, kuten ansarijäärät ja vihannespunkit, viihtyvät niiden alla, jos mattoja ei nosteta syksyllä ylös.
Jos kasvihuonetta lämmitetään keväällä tai syksyllä, lattiamateriaalilla on vaikutusta myös energiankulutukseen. Siitä lisää artikkelissa kasvihuoneen lämmityksestä ja ilmanvaihdosta.
Yleisimmät virheet perustuksen ja lattian teossa
Ensimmäinen virhe on rakentaa suoraan nurmikon päälle. Kehys näyttää suoralta kesäkuussa, mutta kun turve maatuu ja talven routa liikuttaa maata, nurkat ovat seuraavana keväänä eri korkeuksilla.
Toinen virhe on jättää lattia ilman kaatoa ja salaojitusta. Rinnetontilla sadevesi valuu kasvihuoneen alle, ja lattialle muodostuu lätäkkö, joka pitää ilmankosteuden korkeana. Se taas lisää harmaahomeen ja muiden sienitautien riskiä.
Kolmas virhe on valaa betonilaatta koko pohjaan ”varmuuden vuoksi” ja huomata vasta myöhemmin, että tomaatteja haluaisi kasvattaa maapenkissä. Laatan rikkominen on raskasta työtä. Kun alussa jättää penkkien kohdalle avoimen maan, viljelytapaa voi muuttaa myöhemmin vapaasti.
UKK
Tarvitseeko pieni polykarbonaattikasvihuone perustusta lainkaan?
Tarvitsee. Alle 5 m² kasvihuoneessakin vähintään vaaitettu puukehys sorapedillä ja maahan ankkurointi estävät rungon vääntymisen ja tuulen aiheuttamat vauriot.
Paljonko kasvihuoneen perustus maksaa?
Itse tehty puukehys sorapedillä maksaa 6-10 m² kasvihuoneeseen noin 150-350 € murskeineen. Valmissokkeli maksaa 150-450 €, harkkoperustus 400-900 € ja valettu laatta routaeristeineen 600-1200 €.
Tarvitaanko kasvihuoneelle rakennuslupa?
Käytäntö vaihtelee kunnittain. Monessa kunnassa alle 10-15 m² kasvihuone ei vaadi lupaa, mutta sijoitukselle tontin rajasta voi olla rajoituksia. Tarkista asia oman kunnan rakennusvalvonnasta ennen perustustöitä.
Yhteenveto: valitse perustus maan ja viljelytavan mukaan
Kevyelle polykarbonaattihuoneelle riittää yleensä tiivistetty sorapeti ja kyllästetty puukehys tai maaruuvit. Lasikasvihuone ja savimaa vaativat tarkemman vaaituksen, valmissokkelin tai harkkoperustuksen. Kun valitset lattiaa, mieti ensin, kasvatatko suoraan maassa vai ruukuissa, ja jätä penkkien kohdalle avointa maata.
Mittaa lävistäjät kahteen kertaan ja vaaita kehys ristiin, ennen kuin ensimmäinen runkoruuvi kiristetään. Tähän kuluu ehkä puoli tuntia, mutta jälkikäteen vinoa runkoa ei saa suoraksi.