Perennojen jakaminen ja siirtäminen – oikea ajankohta

Perennojen jakaminen ja siirtäminen – oikea ajankohta

Perennojen jakaminen ja siirtäminen onnistuu parhaiten, kun ajoitat työn kasvin kukinta-ajan mukaan, et kalenterin tai oman vapaapäiväsi mukaan. Tämä opas on tarkoitettu sinulle, jonka kurjenmiekkapenkki on alkanut kaljuuntua keskeltä tai joka haluaa siirtää syysleimut uuteen kukkapenkkiin ilman, että kasvit kituvat seuraavan kesän. Oikealla ajoituksella jaetut taimet juurtuvat nopeasti ja kukkivat usein jo seuraavana kesänä. Saat samalla kymmeniä uusia taimia ilmaiseksi.

Milloin perennojen jakaminen on ajankohtaista

Perenna kertoo itse, milloin se tarvitsee jakamista. Selvin merkki on mätäs, jonka keskusta on kuollut ja uudet versot kasvavat vain renkaana reunoilla. Toinen merkki on kukinnan heikkeneminen, vaikka lannoitus ja kastelu ovat kunnossa.

Nopeasti leviävät lajit, kuten asterit, kesäpäivänhattu, syysleimu ja kultapiisku, kaipaavat jakamista yleensä 3-5 vuoden välein. Päivänliljat ja kuunliljat pärjäävät 5-8 vuotta ilman jakamista. Osa perennoista ei halua jakamista koskaan, ja niistä kerrotaan tarkemmin myöhemmin.

Kukinta-aika ratkaisee: kevät vai loppukesä

Ammattilainen kysyy ensin, milloin kasvi kukkii. Perussääntö on yksinkertainen: keväällä ja alkukesällä kukkivat jaetaan loppukesällä, ja loppukesällä tai syksyllä kukkivat jaetaan keväällä. Näin kasvi ei joudu juurtumaan ja kukkimaan samaan aikaan.

Kevätjako tehdään heti, kun maa on sulanut ja versot ovat 5-10 cm mittaisia. Etelä-Suomessa tämä on yleensä huhtikuun lopulta toukokuun puoliväliin, Oulun korkeudella toukokuun puolivälistä kesäkuun alkuun. Keväällä jaetaan esimerkiksi asterit, syysleimu, syyshohdeasteri, kultapiisku ja päivänhatut.

Syysjaolle tärkeintä on, että juurilla on 4-6 viikkoa aikaa kasvaa ennen roudan tuloa. Kasvuvyöhykkeillä I-III jakamisen voi tehdä vielä syyskuun puoliväliin asti. Vyöhykkeillä IV-V ehdottoman takaraja on syyskuun alku, ja Pohjois-Suomessa (vyöhykkeet VI-VIII) työt kannattaa tehdä elokuun aikana. Loppukesällä jaetaan muun muassa pioni, saksankurjenmiekka, kevätesikko, rantakukka ja tarhaunikko.

Jotkut lajit sietävät molempia ajankohtia. Kuunliljan, päivänliljan ja astilben voi jakaa joko keväällä versojen noustessa tai elokuussa. Kuunlilja on helpointa jakaa keväällä, koska silloin lehdet eivät ole vielä levinneet ja silmut näkyvät selvästi.

Myytti: jakaminen kuuluu jokaiselle perennalle

Monelle puutarhaharrastajalle on jäänyt käsitys, että kaikki perennat pitää jakaa muutaman vuoden välein, jotta ne pysyvät elinvoimaisina. Tämä ei pidä paikkaansa. Pioni voi kasvaa samalla paikalla 30-50 vuotta ja kukkia vuosi vuodelta runsaammin, jos sitä ei häiritä. Jaettu pioni voi pitää kukinnassa 2-3 vuoden tauon.

Paalujuuriset lajit kuten idänunikko, jouluruusu, särkynytsydän ja kurjenpolvista jotkin lajit eivät pidä siirtämisestä ollenkaan. Niiden juuristo vaurioituu helposti, ja kasvi voi kuolla. Jos tällainen kasvi on pakko siirtää, nosta se mahdollisimman suurella paakulla äläkä yritä jakaa sitä.

Toinen yleinen väärinkäsitys on, että syksy olisi ainoa oikea siirtoaika. Kevätsiirto on monelle lajille turvallisempi vaihtoehto etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa, missä syksyn ensimmäiset kovat pakkaset voivat tulla jo syyskuussa.

Perennojen jakaminen askel askeleelta

Valitse pilvinen päivä tai ilta. Helteellä ja paahteessa juurten hienot karvat kuivuvat minuuteissa, eikä taimi pääse kunnolla alkuun.

  • Kastele jaettava kasvi perusteellisesti edellisenä päivänä, jotta paakku pysyy koossa.
  • Leikkaa loppukesällä lehvästö noin puoleen, jolloin haihdunta vähenee.
  • Kaiva mättään ympäri lapiolla 10-15 cm etäisyydeltä ja nosta koko kasvi ylös.
  • Jaa paakku osiin niin, että jokaisessa palassa on 3-5 silmua tai versoa ja runsaasti juuria.
  • Istuta palat heti samaan syvyyteen kuin ne kasvoivat ja kastele noin 10 litraa vettä taimea kohden.

Jakamisen tekniikka riippuu juuriston rakenteesta. Löysät juurakot, kuten asterit ja kesäpäivänhattu, irtoavat käsin. Tiiviit mättäät, kuten päivänlilja ja kuunlilja, kannattaa jakaa työntämällä kaksi talikkoa selät vastakkain mättään keskelle ja vääntämällä varret erilleen. Pionin ja astilben puumaiset juurakot vaativat terävän lapion tai vahvan veitsen. Tylsä lapio murskaa juurakon, joten tarkista terä ennen töitä. Lapion valinnassa painolla on merkitystä, sillä jakaminen on raskasta työtä – lisää tästä löydät artikkelista lapion ja talikon valinnasta.

Sekoita istutuskuoppaan kourallinen kypsää kompostia tai pussimultaa, esimerkiksi Kekkilän tai Biolanin istutusmultaa. Vältä syysjaon yhteydessä typpipitoisia lannoitteita, koska ne kasvattavat lehtiä juurten sijaan. Kypsä komposti riittää hyvin, ja ohjeet sen määrään löytyvät artikkelista kompostin käytöstä lannoitteena.

Yleisimmät virheet perennojen jakamisessa ja siirtämisessä

Liian pienet jakopalat. Yhden silmun palasta voi kasvaa kasvi, mutta se tarvitsee 2-3 vuotta kunnolliseen kokoon. Puutarhakeskuksessa perennan ruukkutaimi maksaa tyypillisesti 8-20 €, joten muutaman ylimääräisen taimen tavoittelu ei ole riskin arvoista. Kooltaan nyrkin kokoiset palat juurtuvat varmimmin.

Väärä istutussyvyys. Tämä on pionin yleisin ongelma. Jos silmut jäävät yli 5 cm syvyyteen, pioni kasvattaa lehtiä mutta ei kuki vuosiin. Oikea syvyys on 3-5 cm silmujen päälle, savimaassa vielä vähemmän. Saksankurjenmiekan juurakon yläosan pitää jäädä näkyviin maanpinnalle, muuten se alkaa helposti mädäntyä.

Jälkikastelun laiminlyönti. Jaettu perenna tarvitsee vettä 2-3 viikon ajan, vaikka syksy tuntuisi viileältä. Tarkista maan kosteus sormella 5 cm syvyydeltä. Jos maa tuntuu kuivalta, kastele.

Siirretyn perennan talvehtiminen

Syksyllä jaettu perenna on ensimmäisenä talvena herkempi kuin vakiintunut kasvi. Routa voi nostaa juurtumattomia taimia maan pinnalle, etenkin savimailla ja vähälumisilla alueilla, kuten rannikolla ja Lounais-Suomessa. Peitä siirretyt taimet maan jäätyessä havuilla tai 5-10 cm kerroksella lehtikatetta.

Älä peitä liian aikaisin, sillä märkä kate lämpimällä säällä altistaa kasvin mädäntymiselle. Sopiva hetki on yleensä, kun maan pinta on jäässä ensimmäisen kerran. Muut ennen talvea tehtävät työt on koottu artikkeliin puutarhan syystöistä.

Keväällä tarkista, onko routa nostanut taimia. Painele ne varovasti takaisin maahan heti, kun maa on sulanut.

UKK

Voiko perennoja jakaa keskellä kesää?
Hätätilanteessa voi, esimerkiksi rakennustöiden alta pelastettaessa. Leikkaa lehvästö puoleen, istuta varjoisaan paikkaan ja kastele päivittäin kahden viikon ajan. Kukat kannattaa leikata pois, jotta kasvi käyttää energiansa juurtumiseen.

Kuinka pian jaettu perenna kukkii?
Useimmat nopeasti kasvavat lajit, kuten asterit ja kesäpäivänhatut, kukkivat jo seuraavana kesänä. Päivänlilja ja kuunlilja tarvitsevat yleensä vuoden toipumisaikaa. Pioni voi pitää 2-3 vuoden kukintatauon.

Mihin aikaan syksyllä on viimeistään jaettava perennat?
Etelä-Suomessa syyskuun puoliväliin mennessä ja Keski-Suomessa syyskuun alkuun mennessä. Pohjois-Suomessa jako on tehtävä elokuun aikana. Juurilla on oltava 4-6 viikkoa aikaa kasvaa ennen kuin maa jäätyy.

Muista kaksi asiaa: kukinta-aika ja juurtumisaika

Perennojen jakaminen ei vaadi erikoisvälineitä, mutta ajoitus ratkaisee lopputuloksen. Jaa kevätkukkijat loppukesällä ja syyskukkijat keväällä. Varaa juurille aikaa ennen routaa ja anna pionien ja unikkojen olla rauhassa, jos ne kukkivat hyvin.

Hyvä nyrkkisääntö on merkitä kesällä penkkiin, mitkä mättäät ovat kaljuuntuneet keskeltä. Merkintöjen avulla tiedät elokuussa tai seuraavana keväänä tarkalleen, mitkä kasvit jaetaan, eikä niitä tarvitse arvailla, kun lehvästö on jo kuihtunut.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista