
Syksyn viimeinen haravointi on tehty, ja lapiot, sakset ja kottikärryt odottavat vajan nurkassa. Huolellinen puutarhatyökalujen talvisäilytys ja teroitus ratkaisevat, löytyykö keväällä vajasta ruosteinen ja tylsä kasa vai työkalut, joilla pääsee heti töihin. Tunnin työ marraskuussa säästää huhtikuussa sekä rahaa että hermoja.
Hyvä 40-60 euron oksaleikkuri kestää oikein hoidettuna 15-20 vuotta. Ilman huoltoa nivel jumittuu ja terä ruostuu usein jo 3-4 talven jälkeen. Ero ei synny kalliimmasta merkistä, vaan siitä, mitä työkalulle tehdään ennen pakkasia.
Puhdistus ensin – lika on ruosteen paras ystävä
Ammattilainen ei koskaan vie työkalua talvisäilöön sellaisenaan. Terään tarttunut savimulta pitää kosteuden metallin pinnassa koko talven, ja ruoste alkaa juuri sen alta. Kasvinesteet ja pihka taas syövyttävät saksien teriä ja voivat levittää keväällä kasvitauteja, jos samoilla saksilla leikataan ensin sairas omenapuun oksa ja sitten terve.
Lapiot, talikot ja haravat riittää pestä harjalla ja vedellä. Ne kuivataan heti rätillä, ei jätetä ulos valumaan. Saksista ja leikkureista pihka irtoaa denaturoidulla spriillä tai pihkanpoistoaineella, ja hankalimpiin kohtiin käy teräsvillatyyny. Jos syksyn aikana leikattiin härmän tai muun taudin vaivaamia kasveja, terät kannattaa lopuksi pyyhkiä spriillä.
Teroitus syksyllä, ei kiireessä keväällä
Moni teroittaa työkalunsa vasta, kun ne tuntuvat tylsiltä kesken kevättöiden. Syksy on parempi hetki: aikaa on enemmän, ja öljyn alle jäävä vasta teroitettu pinta ei ehdi hapettua.
Ohisileävät oksasakset teroitetaan vain viistetyltä puolelta. Tasainen puoli, joka on vastaterää vasten, jätetään rauhaan. Siihen saa korkeintaan vetää kerran tai kaksi hienolla kivellä jäysteen poistamiseksi. Jos tasaista puolta hioo, terien väliin jää rako ja sakset alkavat puristaa oksaa leikkaamisen sijaan. Tehtaan viisteen kulma on yleensä noin 20-25 astetta, ja sitä kulmaa kannattaa noudattaa.
Pienet terät teroittuvat hyvin timanttiviilalla (15-30 €) tai pienellä taskukivellä. Esimerkiksi Fiskarsin Xsharp-teroitin (noin 10-15 €) on tehty lähinnä kirveille ja puukoille, ja saksiin se on hankala. Lapion terää ei teroiteta veitsenteräväksi. Viilalla vedetty noin 45 asteen viiste riittää katkomaan juuria ja leikkaamaan nurmea, mutta terävämpi reuna lohkeilee ensimmäisessä kivikossa.
Kun teroittaminen ei kannata
Kaikkea ei voi tai kannata teroittaa. Useimmissa nykyisissä käsisahoissa ja oksasahoissa on impulssikarkaistut hampaat. Ne tunnistaa tummasta, sinertävästä värisävystä hampaiden kärjissä. Karkaistu teräs on niin kovaa, että viila vain liukuu päältä, joten tylsyneen terän voi ainoastaan vaihtaa. Esimerkiksi Bahcon ja Fiskarsin vaihtoterät maksavat tyypillisesti 10-25 €.
Myös ruohonleikkurin terä vaatii harkintaa. Tasapainottamatta teroitettu terä tärisee ja kuluttaa moottorin laakereita. Jos terää ei osaa tasapainottaa itse, huolto tai puutarhaliike tekee teroituksen yleensä 15-30 eurolla. Lisää terien hoidosta kerrotaan artikkelissa puutarhasaksien ja leikkuuvälineiden valinta ja huolto.
Puutarhatyökalujen talvisäilytys askel kerrallaan
Kun terät on puhdistettu ja teroitettu, jäljellä on varsinainen talvisäilöön laitto. Kokenut puutarhuri tekee sen yleensä yhdellä kertaa, lokakuun lopussa tai marraskuussa, kun maa alkaa jäätyä.
- Öljyä metallipinnat ohuesti. Ruosteenestoon sopii koneöljy, mutta kasvien kanssa kosketuksiin tuleviin teriin moni käyttää kasvipohjaista öljyä tai Camellia-öljyä.
- Käsittele puuvarret pellavaöljyllä (5-10 € pullo). Hio ensin karheat kohdat hiekkapaperilla 120-180, sivele ohut kerros ja pyyhi ylimäärä pois 20 minuutin jälkeen.
- Avaa saksien ja leikkureiden nivelet ja lisää tippa öljyä jousen ja pultin väliin.
- Ripusta työkalut seinätelineeseen terät ylöspäin tai irti lattiasta. Betonilattia vetää kosteutta, ja lattialla seisova lapio ruostuu alapäästä.
- Tyhjennä letkut, kastelukannut ja painesumuttimet vedestä ja nosta ne sisään.
Öljytyt räsyt, joilla pellavaöljyä on levitetty, voivat syttyä itsestään. Ne levitetään kuivumaan ulos tai upotetaan vesiämpäriin, eikä niitä koskaan jätetä mytyksi vajan nurkkaan.
Myytti: kylmä vaja on aina kuiva vaja
Yleinen käsitys on, että lämmittämätön vaja on talvella turvallinen paikka, koska pakkasessa ilma on kuivaa. Ruosteen kannalta pahinta ei kuitenkaan ole kova pakkanen, vaan lämpötilan heilahtelu nollan molemmin puolin. Kun lauha ja kostea ilma tulee viikon pakkasjakson jälkeen kylmään vajaan, metallipinnoille tiivistyy vettä kuin kylmään juomapulloon.
Rannikolla Helsingistä Vaasaan näitä heilahteluja on talven mittaan kymmeniä, kun taas Oulun pohjoispuolella ja Lapissa pakkanen pysyy tasaisempana. Etelä-Suomen puutarhurin kannattaa siksi öljytä terät huolellisemmin ja jättää vajaan pieni ilmanvaihtorako. Myös vanha villasukka saksien ympärillä auttaa, koska kangas imee kosteutta itseensä.
Akkutyökalujen akut eivät kuulu vajaan
Akkutrimmerit, pensasleikkurit ja ruohonleikkurit ovat yleistyneet, mutta niiden akkuja säilytetään usein väärin. Litiumioniakku ei pidä pakkasesta eikä täydestä latauksesta pitkässä säilytyksessä. Valmistajat kuten Gardena, Ego ja Greenworks suosittelevat yleisesti, että akku säilytetään sisätiloissa 10-20 asteen lämmössä noin 40-60 prosentin varauksessa. Itse laite voi jäädä vajaan puhdistettuna.
Jos samaa akkua käytetään useissa laitteissa, kuten artikkelissa akkutyökalut puutarhassa – sama akku eri laitteisiin kerrotaan, yhden akun huono talvisäilytys vaikuttaa koko laitekantaan. Tarkista varaus helmikuussa, ja lataa akku tarvittaessa takaisin puoliväliin.
Yleisimmät virheet talvisäilytyksessä
Ensimmäinen ja tavallisin virhe on jättää työkalut ulos viimeisen syystyöpäivän jälkeen. Kompostin viereen nojaamaan unohtunut talikko löytyy usein vasta lumien sulettua, ja silloin puuvarsi on jo haljennut.
Toinen virhe on vanha konsti, jossa työkalut säilytetään öljyllä kostutetussa hiekkaämpärissä. Kuivassa hiekassa se toimii lapioille, mutta jos ämpäri on ulkona tai kosteassa vajassa, hiekka imee vettä ja ruostuttaa terät tehokkaammin kuin ilma. Lisäksi hiekka hioo saksien teriä naarmuille.
Kolmas virhe on unohtaa moottorikoneiden polttoaine. Bensiinikäyttöisen ruohonleikkurin tai raivaussahan tankkiin jätetty tavallinen bensiini vanhenee ja tukkii kaasuttimen. Koneet ajetaan tyhjiksi tai tankataan alkylaattibensiinillä ennen talvea. Muut syksyn valmistelut löytyvät artikkelista puutarhan syystyöt – mitä tehdä ennen talvea.
UKK
Millä öljyllä puutarhatyökalut kannattaa öljytä talveksi?
Metalliterille sopii ohut kerros koneöljyä, aseöljyä tai kasvipohjaista öljyä, kuten Camellia-öljyä. Puuvarret käsitellään pellavaöljyllä. Paksu rasvakerros ei ole tarpeen, sillä ohut ja tasainen kalvo suojaa paremmin eikä kerää pölyä.
Kuinka usein oksasakset pitää teroittaa?
Kotipuutarhassa riittää yleensä yksi perusteellinen teroitus syksyllä ja kevyt viimeistely kesken kauden, jos sakset alkavat repiä kuorta. Runsaassa käytössä, esimerkiksi pensasaidan leikkuussa, teroitus kannattaa tehdä 2-3 kertaa kaudessa.
Voiko ruostuneen työkalun vielä pelastaa?
Pintaruoste lähtee teräsharjalla, teräsvillalla tai karkealla hiekkapaperilla, ja sen jälkeen pinta öljytään. Jos ruoste on syönyt terään kuoppia tai nivelpultti on ruostunut kiinni, kannattaa tarkistaa, saako työkaluun varaosia. Esimerkiksi Felcon ja Fiskarsin saksiin on saatavilla vaihtoteriä ja jousia.
Marraskuun tunti, joka maksaa itsensä takaisin
Työkalujen talvisäilöön laitto ei vaadi erikoisvälineitä. Tarvitaan harja, rätti, viila, pullo öljyä ja seinäteline, joka pitää terät irti lattiasta. Kun järjestys on aina sama eli puhdistus, teroitus, öljyäminen ja ripustus, homma käy vuosi vuodelta nopeammin.
Paras vinkki on lopuksi tämä: laita jokaisen työkalun kohdalle seinään koukku tai merkintä. Silloin keväällä näkee yhdellä silmäyksellä, mitä puuttuu. Kadonnut talikko löytyy usein vasta sulavan lumikasan alta.