Kotimaiset perinnekasvit ja FinE-merkityt taimet kannattaa ottaa vakavasti, jos pihan kasvien halutaan selviävän Suomen talvesta vuodesta toiseen ilman jatkuvaa uusimista. Moni puutarhaharrastaja on ostanut keväällä kauniin perennan tai pensaan ja huomannut seuraavana keväänä, että siitä on jäljellä vain kuivunut tyvi. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä FinE-merkki tarkoittaa, mistä perinnekasvit ovat peräisin ja miten niitä valitaan puutarhaliikkeessä. Kun tunnet merkinnät, ostat kasveja, jotka on alun perin valittu pohjoisiin oloihin.
Mitä FinE-merkki taimessa tarkoittaa
FinE on Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja taimistoalan yhteistyössä käytetty tuotemerkki. Se kertoo, että kasvi on suomalaista alkuperää, sen kestävyys on testattu Suomen oloissa ja lisäysmateriaali on peräisin terveistä emokasveista. Emokasvit tarkastetaan kasvitautien varalta, ja taimet lisätään kotimaisissa taimistoissa.
Käytännössä merkki takaa kolme asiaa: lajike on aito, taimi on terve ja kasvi on valittu kestämään pohjoisen talvia. Tavallisesta tukkukaupan perennasta ei yleensä tiedetä, missä emokasvi on kasvanut tai kuinka monta kertaa sitä on lisätty kasvullisesti.
FinE-kasveja on muun muassa perennoissa, ruusuissa, koristepensaissa sekä hedelmä- ja marjakasveissa. Valikoima on pienempi kuin tuontitaimien, mutta jokainen merkitty kasvi on käynyt läpi valinnan.
Perinnekasvit tulevat vanhoista pihoista
Iso osa FinE-perennoista on peräisin kansallisen kasvigeenivaraohjelman perennakeruusta. Siinä kerättiin näytteitä vanhoista pihapiireistä, pappiloista ja kartanoista eri puolilta Suomea. Kasvit oli valittu jo valmiiksi luonnollisesti: jos sama pioni tai iiris on kukkinut samalla pihalla 50-100 vuotta ilman hoitoa, se kestää todennäköisesti myös sinun pihallasi.
Tyypillisiä perinnekasveja ovat juhannusruusu, pihasyreeni, tarhapioni, rohtoraunioyrtti, kotkansiipi ja erilaiset tarhaiirikset. Juhannusruusu on hyvä esimerkki sitkeydestä. Se menestyy käytännössä koko maassa Lappia myöten ja leviää juurivesoista, minkä vuoksi sitä löytyy edelleen hylättyjen torppien raunioilta.
Ruusuissa löytyy myös kotimaisia löytöruusuja, joita on nimetty löytöpaikan mukaan. Niitä hoidetaan pitkälti kuten muitakin pensasruusuja. Leikkuun ja talvisuojauksen yksityiskohdat käydään läpi ruusujen hoito-oppaassa.
Kotimaisia lajikkeita hedelmä- ja marjatarhaan
Hyötykasveissa kotimaisuus näkyy suoraan satovarmuudessa. Suomalaisessa jalostuksessa on tuotettu esimerkiksi omenalajikkeet ’Pirja’, ’Konsta’ ja ’Huvitus’ sekä mustaherukat ’Mortti’ ja ’Marski’. Ne on valittu kestämään talvea ja kypsyttämään satonsa lyhyessä kasvukaudessa.
Koristepensaista tunnetuimpia ovat Helsingin yliopiston jalostamat alppiruusut, kuten ’Haaga’ ja ’Helsinki University’. Ne kestävät pakkasta selvästi paremmin kuin keskieurooppalaiset lajikkeet, jotka voivat paleltua jo vyöhykkeellä III.
Hintataso on yleensä hieman tavallista korkeampi. Ruukkuperenna maksaa tavallisesti 8-14 € ja FinE-perenna 12-20 €. Alppiruusu maksaa 35-60 € ja omenapuun taimi 40-80 € koosta riippuen. Ero maksaa itsensä takaisin jo ensimmäisenä talvena, jos tavallinen taimi olisi kuollut.
Myytti: FinE-taimi on luomutaimi
FinE-merkki ei ole luomumerkki, eikä se kerro viljelytavasta mitään. Taimi voi olla kasvatettu tavanomaisella lannoituksella ja turvepohjaisessa kasvualustassa. Merkki takaa alkuperän, lajikeaitouden ja terveyden.
Toinen yleinen harhaluulo on, että ”kasvatettu Suomessa” tarkoittaa samaa kuin kotimainen lajike. Suomalainen taimisto voi lisätä hollantilaista perennalajiketta, ja silloin taimi on kotimaista tuotantoa mutta ei kotimaista alkuperää. Kestävyyden kannalta ratkaisevaa on emokasvin geneettinen tausta.
Mikä ei kuulu perinnepihaan
Kaikki vanhoissa pihoissa kasvanut ei ole hyvä valinta. Komealupiini, kurtturuusu ja jättipalsami ovat aikoinaan olleet suosittuja koristekasveja, mutta nykyään ne luokitellaan haitallisiksi vieraslajeiksi. Niiden istuttaminen ja levittäminen on kielletty.
Ammattilainen tarkistaa myös, onko naapurin vanhasta pihasta saatu ”perinnekasvi” oikeasti terve. Juurakkopaloista kulkeutuu helposti juolavehnää, vuohenputkea tai virustauteja.
Yleisimmät virheet perinnekasvien valinnassa
Kotimainen alkuperä ei korjaa huonoa kasvupaikkaa. Nämä virheet toistuvat vuodesta toiseen:
Vyöhykkeen sivuuttaminen. Etelärannikolta kerätty perinnepioni ei välttämättä menesty Kuusamossa. Katso aina taimen etiketistä kasvuvyöhyke tai keruupaikka.
Varjokasvin istuttaminen aurinkoon. Esimerkiksi kotkansiipi kärsii paahteessa, vaikka se olisi kuinka kestävää alkuperää.
Liian myöhäinen istutus. Astiataimen voi istuttaa koko kesän, mutta Pohjois-Suomessa elokuun lopun jälkeen istutettu perenna ei ehdi juurtua ennen routaa.
Pelkkään merkkiin luottaminen. FinE-merkki ei kerro, onko juuri tämä ruukku hoidettu hyvin myymälässä. Kuivunut tai juuriltaan kiertynyt taimi on huono valinta merkistä huolimatta.
Taimen kunnon arviointiin löytyy käytännön ohjeet artikkelista taimen laadun tunnistaminen puutarhaliikkeessä.
Näin ostat perinnekasveja puutarhaliikkeestä
Kokenut ostaja kääntää ensin etiketin ja etsii siitä FinE-logon, lajikenimen sekä keruupaikan tai alkuperän. Jos liikkeessä on mukana taimistoalan ammattilaisia, kannattaa kysyä suoraan, mistä taimisto taimet hankkii. Pienemmät taimistot esimerkiksi Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla lisäävät usein itse kotimaisia lajikkeita ja tuntevat niiden taustat.
Valikoima on laajimmillaan touko-kesäkuussa. Suosituimmat FinE-perennat voivat loppua jo juhannukseen mennessä. Jos etsit tiettyä lajiketta, tilaa se ennakkoon jo maalis-huhtikuussa.
Kun yhdistät perinnekasveja uudempiin lajikkeisiin, voit hyödyntää perennojen valintaoppaan vinkkejä korkeuksista ja kukinta-ajoista. Perinnekasvit sopivat hyvin istutuksen selkärangaksi, ja uudemmat lajikkeet tuovat niiden rinnalle värejä.
UKK
Ovatko FinE-taimet kestävämpiä kuin tavalliset taimet?
Yleensä ovat Suomen oloissa, koska ne on valittu ja testattu täällä. Kestävyys riippuu silti myös kasvupaikasta, maaperästä ja siitä, sopiiko kasvi pihasi kasvuvyöhykkeelle.
Mistä tunnistan FinE-merkityn taimen?
Taimen etiketissä on FinE-logo ja yleensä lajikenimi sekä tieto alkuperästä. Jos merkintää ei ole, kasvia ei voi pitää FinE-kasvina, vaikka myyjä kertoisi sen olevan kotimainen.
Saako perinnekasveja siirtää vanhasta pihasta omaan puutarhaan?
Saa, jos maanomistaja antaa luvan eikä kasvi ole haitallinen vieraslaji. Puhdista juurakko huolellisesti rikkakasveista ja istuta se ensin erilleen, jotta näet sen terveydentilan ennen varsinaiseen penkkiin siirtämistä.
Kestävä piha rakennetaan alkuperästä alkaen
Perinnekasvit ja FinE-merkityt taimet sopivat erityisesti sille, joka haluaa pihan kestävän vuosikymmeniä eikä vain yhtä kesää. Tarkista ostaessasi etiketistä merkki, lajikenimi ja kasvuvyöhyke. Valitse kasville sopiva paikka ja istuta se riittävän aikaisin, jotta juuret ehtivät vahvistua ennen talvea. Kun perusta on kunnossa, sata vuotta vanhalla pihalla kukkinut pioni voi kukkia sinunkin pihallasi.