Kalkitus puutarhassa on yksi halvimmista keinoista parantaa sekä kasvimaan satoa että nurmikon kuntoa, mutta väärään aikaan tai liian suurina määrinä levitetty kalkki voi tehdä enemmän haittaa kuin hyötyä. Tämä opas on tarkoitettu omakotitalon pihan ja kasvimaan hoitajalle, joka miettii, tarvitseeko maa kalkkia, milloin sitä kannattaa levittää ja kuinka paljon. Kun pH on kunnossa, maassa jo olevat ravinteet ovat kasvien käytössä, ja lannoitteisiin käytetty raha menee hyötyyn.
Miksi suomalainen puutarhamaa happamoituu
Suomen maaperä on luonnostaan hapanta. Graniittipohjainen kallioperä, havumetsien karike ja runsas sadanta laskevat pH:ta vuosi vuodelta. Tavallisen puutarhamaan pH on usein 5,0-5,8, kun useimmat hyötykasvit, perennat ja nurmikko viihtyvät parhaiten välillä 6,0-6,5.
Happamuus näkyy käytännössä niin, että fosfori sitoutuu maahan ja magnesiumin ja kalsiumin saanti heikkenee. Lannoitat siis kuin ennenkin, mutta sato jää pieneksi ja lehdet kellastuvat. Typpilannoitteet happamoittavat maata lisää, joten aktiivisesti viljelty kasvimaa tarvitsee kalkkia useammin kuin koskematon nurmi.
Mittaa pH ennen kuin kalkitset
Ammattilainen ei levitä kalkkia arvaamalla. Ensin mitataan, sitten lasketaan määrä. Puutarhaliikkeistä saa pH-testipakkauksia hintaan 10-20 €, ja ne riittävät suuntaa-antavaan tulokseen. Tarkemman viljavuusanalyysin tekee laboratorio, ja se kertoo pH:n lisäksi kalsiumin, magnesiumin, fosforin ja kaliumin pitoisuudet sekä maalajin.
Näyte otetaan 10-20 cm syvyydeltä useasta kohdasta samaa aluetta, ja osanäytteet sekoitetaan keskenään. Kasvimaasta, nurmikosta ja perennapenkistä otetaan omat näytteensä, koska niiden pH voi erota toisistaan jopa yhden yksikön verran. Kattavampi kuvaus maan rakenteen ja ravinteiden korjaamisesta löytyy oppaasta puutarhan maaperän parantaminen.
Kuinka paljon kalkkia – määrät maalajin mukaan
Tarvittava määrä riippuu siitä, kuinka paljon pH:ta pitää nostaa ja millaista maa on. Hiekkamaa reagoi nopeasti pieneenkin määrään, kun taas savi- ja multavat maat puskuroivat voimakkaasti ja tarvitsevat moninkertaisen annoksen saman muutoksen aikaansaamiseksi.
Kun pH:ta halutaan nostaa noin puoli yksikköä dolomiittikalkilla, tyypilliset suuntaa-antavat määrät ovat:
- hiekka- ja hietamaa: 10-15 kg / 100 m²
- hiesu- ja savimaa: 20-30 kg / 100 m²
- runsasmultainen tai turvepitoinen maa: 30-40 kg / 100 m²
- ylläpitokalkitus pH:n ollessa jo kohdallaan: 5-10 kg / 100 m² 3-4 vuoden välein
Jos pH on hyvin alhainen, esimerkiksi 4,8, kerralla ei kannata yrittää nostaa sitä tavoitetasolle. Suuri kertamäärä jaetaan kahdelle vuodelle, jolloin maan pieneliöstö ehtii sopeutua muutokseen.
Kalkkilaadun valinnalla on merkitystä. Dolomiittikalkki sisältää kalsiumin lisäksi magnesiumia, ja se on suomalaiseen puutarhaan yleensä paras valinta, koska magnesiumista on usein puutetta. Esimerkiksi Biolanin ja Kekkilän puutarhakalkit ovat dolomiittipohjaisia, ja 20 kg:n säkki maksaa tyypillisesti 8-15 €. Kuorikalkit vaikuttavat nopeasti ja sopivat hyvin kasvimaalle, mutta niissä ei ole magnesiumia.
Milloin kalkitus kannattaa tehdä
Paras ajankohta on syksy, syys-lokakuu, ennen maan jäätymistä. Kalkki ehtii talven ja kevään aikana liueta ja vaikuttaa, joten pH on noussut, kun kylvöt alkavat toukokuussa. Etelä-Suomessa syyskalkituksen voi tehdä vielä marraskuun alussa, jos maa on sula. Pohjois-Suomessa aikaikkuna sulkeutuu usein jo lokakuun puolivälissä.
Varhainen kevät on toiseksi paras vaihtoehto. Kalkki levitetään heti, kun maa on kuivahtanut niin, että sitä voi muokata, ja sekoitetaan pintakerrokseen haralla tai kultivaattorilla. Nurmikolle kalkin voi levittää myös kevättalvella ohuen lumikerroksen päälle, jolloin sulamisvesi vie sen maahan.
Yksi aikataulusääntö on ehdoton: kalkkia ja typpilannoitetta tai tuoretta lantaa ei levitetä samaan aikaan. Kalkki nostaa pH:ta paikallisesti niin, että typpeä haihtuu ilmaan ammoniakkina. Väliä kannattaa pitää vähintään 2-3 viikkoa.
Kalkitus nurmikolle ja kasvimaalle
Kasvimaalla kalkki sekoitetaan 10-15 cm syvyyteen, koska se liikkuu maassa hitaasti. Pinnalle jätetty kalkki vaikuttaa vuosien ajan vain ylimpään parin sentin kerrokseen. Kasvatuslaatikoissa tilanne on toinen: valmiit kasvualustat on yleensä jo kalkittu, joten niitä ei kalkita ensimmäisenä vuonna lainkaan.
Nurmikolle kalkki levitetään pintaan levittimellä tai käsin tasaisesti heittäen, mieluiten ilmastuksen jälkeen, jolloin rakeet pääsevät reikiin. Tavallinen tilanne on uuden omakotitalon piha, jonne nurmikko on perustettu turvepitoiselle multakerrokselle. Ensimmäiset kaksi kesää nurmikko näyttää hyvältä, mutta kolmantena vuonna se alkaa harventua ja sammaloitua. Mittaus paljastaa usein pH:n laskeneen alle 5,5:n, ja kahden vuoden kalkitus 25 kg / 100 m² palauttaa tilanteen. Nurmikon muusta kausihoidosta kerrotaan tarkemmin artikkelissa nurmikonhoito keväästä syksyyn.
Myytti: kalkki poistaa sammaleen
Kalkki ei tapa sammalta. Sammal viihtyy happamassa maassa, mutta varsinaiset syyt sen leviämiseen ovat yleensä varjo, tiivistynyt maa, huono kuivatus ja liian lyhyeksi leikattu nurmi. Pelkkä kalkitus ei poista sammalta, vaan nurmikon on päästävä kilpailemaan sen kanssa. Tähän tarvitaan haravointia tai sammaloimista, lisäkylvöä, lannoitusta ja korkeampaa leikkuukorkeutta.
Kalkitus auttaa vain, jos pH on oikeasti alhainen. Neutraalin maan kalkitseminen sammaleen takia nostaa pH:n liian korkeaksi, jolloin raudan ja mangaanin saanti heikkenee ja nurmikko kellastuu.
Kasvit, joita ei kalkita
Osa kasveista tarvitsee hapanta maata, ja niiden kohdalla tavallinen kalkitusohje ei päde. Alppiruusut, atsaleat, pensasmustikat, karpalot, kanerva ja useimmat havukasvit kärsivät kalkista selvästi. Niille sopiva pH on 4,0-5,0. Jos niiden lähellä kalkitaan nurmikkoa, rakeita ei pidä päästää istutusalueelle.
Peruna on erikoistapaus. Se kasvaa hyvin lievästi happamassa maassa, ja tuore kalkitus lisää perunaruven riskiä. Perunamaa kalkitaan siis maltillisesti tai kasvinvuorotuksessa edellisen kasvin yhteydessä. Kaalikasvit taas hyötyvät kalkituksesta erityisen paljon, koska korkeampi pH vähentää möhöjuuren riskiä.
Yleisimmät virheet kalkituksessa
Ensimmäinen virhe on kalkita joka kevät tottumuksesta, ilman mittausta. Muutaman vuoden kuluttua pH voi olla yli 7, eikä sen laskeminen takaisin ole helppoa. Ylikalkitus aiheuttaa hivenravinteiden, kuten boorin, raudan ja mangaanin, puutetta, ja se näkyy lehtien kellastumisena suonten välistä.
Toinen virhe on puutuhkan käyttäminen kalkin tavoin isoina määrinä. Tuhka nostaa pH:ta nopeasti ja voimakkaasti, mutta sen koostumus vaihtelee eikä sitä pysty annostelemaan tarkasti. Ohut kerros, enintään muutama kilo sataa neliötä kohden vuodessa, riittää.
Kolmas virhe on levittää kalkki ja lannoite samana päivänä ”kun kerran ollaan pihalla”. Typpi haihtuu, ja raha menee hukkaan.
UKK
Kuinka usein puutarha pitää kalkita?
Ylläpitokalkitus tehdään yleensä 3-4 vuoden välein. Hiekkamaata kalkitaan useammin ja savimaata harvemmin. Tarve kannattaa tarkistaa pH-mittauksella ennen jokaista kalkituskertaa.
Voiko kalkkia levittää kesällä?
Voi, mutta vaikutus näkyy hitaasti, eikä kesän kasvustoa saa tuntuvasti autettua samalla kaudella. Kasvukauden aikana kannattaa käyttää hienojakoista kalkkia, välttää lehdille levittämistä ja kastella levityksen jälkeen.
Kuinka nopeasti kalkki vaikuttaa?
Hienojakoinen kuorikalkki alkaa vaikuttaa muutamassa viikossa, ja dolomiittikalkin täysi vaikutus näkyy 6-12 kuukauden kuluttua. Rakeistettu kalkki liukenee hitaammin kuin jauhemainen.
Ensin mittaus, sitten kalkki
Kalkitus onnistuu, kun tiedät maan lähtö-pH:n ja maalajin. Levitä dolomiittikalkkia syksyllä tai varhain keväällä ja käytä maalajin mukaista määrää, hiekkamaalle 10-15 kg ja savimaalle 20-30 kg sataa neliötä kohden. Pidä kalkin ja typpilannoitteen levityksen välissä muutaman viikon tauko. Merkitse kalkitusvuosi ja määrä muistiin, niin tiedät 3-4 vuoden kuluttua, milloin on aika mitata uudestaan.