Kun lumet sulavat keväällä, moni pihan omistaja löytää nuoren omenapuun rungon kaluttuna valkoiseksi tai vadelman versot katkottuina siistiin vinoon kulmaan. Myyrät ja jänikset aiheuttavat suomalaisissa puutarhoissa suurimmat talvivahingot, ja taimien suojaus kannattaa tehdä lokakuussa ennen ensilunta. Tästä oppaasta näet, kumpi tuholainen pihalla liikkuu, millainen suoja kumpaakin vastaan toimii ja miten jo syödyn puun voi vielä pelastaa.
Kumpi puree: myyrän ja jäniksen jäljet
Torjunta alkaa siitä, että tunnistaa oikean syyllisen. Peltomyyrä ja metsämyyrä liikkuvat lumen alla ja jyrsivät kuorta maan pinnasta lumipeitteen yläreunaan asti. Jäljet ovat pieniä, epäsäännöllisiä hampaanjälkiä, ja usein runko on kaluttu koko kehältä.
Jänis syö lumen päältä. Rusakko ja metsäjänis katkaisevat versot terävään 45 asteen kulmaan kuin puutarhasaksilla, ja kuorivahingot ovat leveämpiä ja korkeammalla. Mitä paksumpi lumi, sitä ylemmäs jänis ylettyy.
Vesimyyrä on kolmas ja salakavalin. Se syö juuret maan alla, ja puu voi kaatua keväällä pelkän kevyen tönäisyn voimasta. Varoitusmerkki on huojuva runko, jonka juuristo on poissa.
Taimien suojaus myyriltä – verkko maan alle ja lumen yläpuolelle
Toimivin myyräsuoja on metalliverkko, jonka silmäkoko on enintään 6-10 mm. Tavallinen kanaverkko on liian harva: peltomyyrä mahtuu 13 mm:n silmästä läpi. Ammattilainen kaivaa verkon 5-10 cm syvälle maahan, jotta myyrä ei pääse alta, ja jättää rungon ja verkon väliin muutaman sentin ilmaraon.
Suojan korkeudeksi riittää Etelä-Suomessa yleensä 50-60 cm. Pohjois-Suomessa ja Kainuussa lunta voi olla metri, ja suojan on yllettävä lumen pinnan yläpuolelle. Valmiit muoviset spiraalisuojat maksavat 2-5 € kappaleelta, ja niitä on helppo asentaa nuoriin taimiin. Metalliverkkorulla (1 x 10 m) maksaa noin 30-60 €, ja sillä suojaa kymmenkunta puuta.
Vesimyyrää vastaan auttaa vain istutus verkkokoriin. Kun hedelmäpuu tai ruusu istutetaan, kuoppaan laitetaan sinkitystä verkosta tehty kori, joka suojaa juuripaakkua ensimmäiset 5-8 vuotta. Lisää istutusvinkkejä löytyy oppaasta hedelmäpuiden ja marjapensaiden istuttaminen kotipuutarhaan.
Jänissuoja: korkeus ratkaisee
Jänis seisoo takajaloillaan ja ylettyy noin 60-70 cm lumen pinnasta. Jos lunta on 70 cm, vaara-alue ulottuu jo 1,4 metriin. Siksi jänissuojan pitää olla 1,2-1,5 metriä korkea, ja Pohjois-Suomessa vielä korkeampi.
Tähän riittää harvempi verkko, esimerkiksi 25 mm:n kanaverkko tai jänisverkko tolppien varassa. Marjapensaiden ryhmää kannattaa suojata yhtenäisellä aitauksella. Silloin jokaiselle pensaalle ei tarvitse tehdä omaa suojaa. Herukat, karviaiset, omenapuut, pihlajat ja ruusut ovat jäniksen suosikkeja, ja tuija ja nuoret vaahterat kelpaavat myös.
Syystyöt askel askeleelta
Paras ajankohta on lokakuun puolivälistä marraskuun alkuun, kun kasvu on loppunut mutta maa on vielä sula. Kokenut puutarhuri tekee työt tässä järjestyksessä:
1. Leikkaa nurmikko lyhyeksi ja poista heinikko puiden ympäriltä noin 50 cm:n säteeltä, sillä myyrät eivät viihdy avoimessa maassa.
2. Siirrä katteet pois rungon vierestä, koska kuorikate ja olki ovat myyrälle valmis pesäpaikka.
3. Asenna myyräsuoja ja kaiva verkon alareuna maahan.
4. Pystytä jänissuoja tai aitaa pensasryhmät.
5. Polje lumi tiiviiksi rungon ympäriltä talven aikana aina ison lumisateen jälkeen, koska tiiviissä lumessa myyrä ei pääse liikkumaan.
Talvisuojauksen muut työt, kuten ruusujen peittely ja havujen varjostus, käsitellään oppaassa puutarhan talvisuojaus.
Myytti: iso puu ei enää tarvitse suojaa
Moni ajattelee, että suojaus on tarpeen vain kahtena ensimmäisenä talvena. Tämä ei pidä paikkaansa. Omenapuun kuori pysyy ohuena ja maukkaana 8-10 vuotta, ja huonoina myyrävuosina myyrät kaluavat paksujakin runkoja.
Myyräkannat vaihtelevat Suomessa noin 3-4 vuoden sykleissä. Huippuvuonna yksi pelto voi tuottaa kymmeniä myyriä aaria kohden, ja silloin vanhakin puu on vaarassa. Suojaa kannattaa pitää paikallaan, kunnes kuori on muuttunut karkeaksi ja korkkimaiseksi.
Toinen sitkeä uskomus koskee ääni- ja värinäkarkottimia. Niiden teho myyriin on tutkimuksissa jäänyt heikoksi, eivätkä ne korvaa fyysistä estettä. Hajukarkotteista voi olla hetkellistä apua, mutta sade ja lumi huuhtovat ne pois muutamassa viikossa.
Yleisimmät virheet
Suoja jää kesäksi paikalleen. Muovinen spiraali pitää kuoren kosteana, ja sen alle kehittyy helposti sienitauteja ja kuorivaurioita. Suoja poistetaan, kun lumet ovat sulaneet, eli yleensä huhti-toukokuussa.
Verkko jää maan pinnalle. Myyrä kaivautuu verkon alta muutamassa tunnissa. Ilman 5-10 cm:n upotusta suojasta on vähän hyötyä.
Kanaverkko myyriä vastaan. Kanaverkko on hyvä jänissuoja, mutta myyrä pääsee sen läpi. Kumpaakin tuholaista vastaan tarvitaan siksi usein yhdistelmä: tiheä verkko alhaalla ja harvempi verkko ylempänä.
Kun vahinko on jo tapahtunut
Jos kuorta on kaluttu alle puolet rungon kehästä, puu yleensä toipuu. Puhdista haavan reunat terävällä veitsellä ja anna haavan kuivua. Haavanhoitoaineet eivät ole välttämättömiä.
Jos kuori on syöty koko kehältä, nesteyhteys juurten ja latvan välillä on poikki. Arvokkaan puun voi yrittää pelastaa siltavarttamalla toukokuussa, jolloin vaurion yli liitetään edellisenä talvena kerättyjä oksanpätkiä. Työ vaatii taitoa, ja onnistumisprosentti vaihtelee. Monessa puutarhaliikkeessä voi kysyä, tunteeko henkilökunta paikallisen varttajan. Jäniksen katkomat marjapensaat taas yleensä versovat uudelleen tyvestä.
UKK
Milloin myyrä- ja jänissuojat asennetaan?
Suojat asennetaan lokakuussa tai viimeistään marraskuun alussa ennen pysyvää lunta, kun maa on vielä sula ja verkon voi kaivaa maahan. Ne poistetaan keväällä heti lumien sulettua.
Riittääkö kanaverkko taimien suojaukseen myyriltä?
Ei riitä. Kanaverkon silmäkoko on yleensä 13-25 mm, ja peltomyyrä mahtuu siitä läpi. Myyriä vastaan tarvitaan metalliverkko, jonka silmäkoko on enintään 6-10 mm.
Kuinka korkea jänissuojan pitää olla?
Jänis ylettyy noin 60-70 cm lumen pinnasta. Suojan korkeudeksi suositellaan siksi 1,2-1,5 metriä, ja runsaslumisilla alueilla vielä enemmän.
Viimeinen tarkistus ennen lumia
Kierrä piha marraskuun alussa ja katso jokaisesta hedelmäpuusta, marjapensaasta ja ruususta kolme asiaa: onko verkko upotettu maahan, yltääkö suoja odotetun lumen yläpuolelle ja onko rungon ympäristö puhdas heinästä ja katteesta. Jos nämä ovat kunnossa, kevään yllätykset jäävät todennäköisesti pois. Kymmenen minuuttia lumen polkemista talven aikana on halpa vakuutus puulle, jonka kasvattamiseen on mennyt vuosia.