Kompostorin valinta ratkaisee pitkälti sen, muuttuuko keittiön ja pihan biojäte hyödylliseksi mullaksi vai turhauttavaksi hankkeeksi, joka unohtuu nurkkaan. Tässä artikkelissa käydään läpi, millainen kompostori sopii erikokoisille pihoille, miten kompostointi kannattaa aloittaa Suomen oloissa ja mitkä ovat yleisimmät sudenkuopat, joihin aloittelija törmää.
Miksi kompostointi kannattaa aloittaa omalla pihalla
Kotitalouden biojätteestä suuri osa on täysin kelvollista raaka-ainetta ravinteikkaaseen multaan. Kun keittiöjätteet, ruohonleikkuujäte ja risut kompostoidaan itse, pihalle syntyy ilmaista kasvualustaa, joka sopii sekä kukkapenkkeihin että kasvimaalle.
Samalla vähenee sekajätteen määrä ja jäteastian tyhjennystarve. Moni kunta myös alentaa jätemaksua, jos taloudessa on käytössä biojätteen kompostori – kannattaa tarkistaa oman kunnan käytäntö ennen aloittamista.
Erilaiset kompostorityypit ja niiden erot
Kompostorimalleja on useita, ja valinta kannattaa tehdä sen mukaan, kuinka paljon jätettä syntyy ja kuinka nopeasti kompostin halutaan kypsyvän.
Lämpökompostori on eristetty, yleensä muovinen säiliö, joka pitää lämmön sisällä ja mahdollistaa kompostoinnin ympäri vuoden – myös pakkasella, kunhan se sijoitetaan suojaisaan paikkaan. Tämä on suositelluin vaihtoehto suomalaiseen pihaan, koska lyhyt kasvukausi ja pitkä talvi hidastavat muuten prosessia rajusti.
Häkkikompostori on yksinkertainen, usein itse rakennettu kehikko esimerkiksi rimoista tai verkosta. Se sopii hyvin puutarhajätteelle, kuten lehdille ja risuille, mutta ei eristä lämpöä, joten talvella kompostoituminen käytännössä pysähtyy.
Pyörivä kompostori on suljettu, kammiollinen säiliö, jota käännetään kammella. Sekoittaminen käy nopeasti eikä kompostia tarvitse lapioida, mikä tekee siitä kätevän pienelle pihalle ja rajoitetulle jätemäärälle.
Avokompostori tai kompostikasa ilman rakennetta sopii lähinnä isoille tonteille ja puutarhajätteelle, mutta houkuttelee helposti tuholaisia ja jyrsijöitä, jos ruokajätettä laitetaan mukaan suojaamattomana.
Näin valitset oikean kompostorin pihallesi
Kompostorin koko kannattaa mitoittaa talouden mukaan. Yhden–kahden hengen talous pärjää usein 200–300 litran lämpökompostorilla, kun taas nelihenkinen perhe, jolla on myös puutarhajätettä, tarvitsee helposti 300–600 litran mallin tai kaksi rinnakkaista kompostoria.
Sijoituspaikka vaikuttaa sekä hajuihin että kompostoitumisnopeuteen. Puolivarjoinen, tuulelta suojattu paikka lähellä keittiötä on käytännöllinen – liian aurinkoinen paikka kuivattaa kompostin, kun taas täysin varjoisa ja kostea nurkka hidastaa hajoamista.
Materiaalilla on merkitystä kestävyyden kannalta. Kierrätysmuovista valmistetut lämpökompostorit kestävät hyvin suomalaista säänvaihtelua, kun taas puurakenteiset häkit vaativat säännöllistä huoltoa ja lahoavat ajan myötä, jos niitä ei ole käsitelty.
Jos kompostoria hankkiessa vertailee myös valmiiden kasvualustojen ja multien ominaisuuksia, kannattaa tutustua multien ja kasvualustojen vertailuun, josta näkee, missä kohteissa oma kompostimulta toimii sellaisenaan ja missä sitä kannattaa sekoittaa ostomultaan.
Kompostoinnin aloittaminen vaihe vaiheelta
Kompostointi lähtee käyntiin helpoimmin, kun prosessin perusperiaatteet ovat selvät jo ensimmäisestä täytöstä lähtien.
1. Aseta kompostorin pohjalle noin 5–10 senttimetrin kerros risuja tai oksasilppua, jotta ilma pääsee kiertämään ja nestettä valuu pois.
2. Lisää biojätettä ja kuiviketta vuorotellen – kuivikkeeksi käyvät esimerkiksi olki, kompostikäymälän kuivikepuru tai hienonnettu pahvi. Suhteena toimii karkeasti yksi osa kosteaa biojätettä ja yksi–kaksi osaa kuiviketta.
3. Sekoita massaa noin kerran viikossa, jotta happea pääsee kaikkialle ja hajoaminen pysyy tasaisena eikä kompostiin muodostu happamia, mätäneviä taskuja.
4. Seuraa kosteutta: kompostin tulisi tuntua puristettaessa kostealta muttei märältä. Liian kuivaan kompostiin lisätään vettä, liian märkään kuiviketta.
5. Anna kompostin kypsyä vähintään puoli vuotta, ennen kuin käytät sitä istutuksissa – tuore komposti voi vielä sisältää liikaa typpeä ja haitata taimien juuria.
Yleisiä virheitä ja väärinkäsityksiä kompostoinnissa
Yleinen myytti on, että kompostiin voi laittaa mitä tahansa keittiöjätettä. Todellisuudessa liha, kala, rasvat ja suuret määrät sitrushedelmiä hajoavat hitaasti, houkuttelevat jyrsijöitä ja voivat aiheuttaa hajuhaittoja – nämä kannattaa jättää pois tavallisesta puutarhakompostorista.
Toinen virhe on liian tiiviisti pakattu komposti. Kun kaikki jäte survotaan yhteen möykkyyn ilman kuiviketta, happi ei pääse kiertämään ja komposti alkaa mädäntyä hapettomasti, mikä näkyy pistävänä hajuna.
Moni myös luulee, että hyvin hoidettu komposti haisee aina pahalta. Tosiasiassa oikein tasapainotettu komposti tuoksuu lähinnä metsämullalle. Voimakas haju on merkki liiasta kosteudesta tai kuivikkeen puutteesta, ei kompostoinnin väistämätön sivutuote.
Kolmas sudenkuoppa on kompostorin sijoittaminen liian kauas keittiöstä. Jos matka tuntuu pitkältä varsinkin talvipimeällä, biojäte päätyy helposti sekajätteeseen eikä kompostoria käytetä säännöllisesti.
Kompostorin hoito ja valmiin mullan hyödyntäminen
Kompostoria kannattaa tuulettaa ja sekoittaa säännöllisesti myös talvella, mikäli lämpökompostori pysyy toiminnassa pakkasella. Kesällä kompostimassa kypsyy nopeimmin, kun lämpötila kompostin sisällä nousee 40–60 asteeseen – tämä tapahtuu, kun jätettä on riittävästi ja kuivike-jätesuhde on kohdillaan.
Kun komposti on tummaa, murenevaa ja tuoksuu maalta, se on valmista käytettäväksi. Valmis kompostimulta sopii erinomaisesti kasvimaan pintakerrokseksi ja perennapenkkien parannusaineeksi. Jos suunnittelet uutta kasvimaata, kannattaa lukea myös kasvimaan perustamisesta alusta alkaen, sillä oma komposti on yksi parhaista tavoista parantaa maaperän rakennetta ilman suuria lisäkustannuksia.
Jos oma piha ei vielä tarjoa tarpeeksi tilaa isommalle kompostorille, kannattaa tutustua saatavilla oleviin kompostoreihin ja vertailla malleja koon, materiaalin ja eristyksen perusteella ennen hankintaa.
UKK
Voiko kompostointia jatkaa talvella?
Eristetyllä lämpökompostorilla kompostointi onnistuu myös talvella, kunhan säiliö sijoitetaan suojaiseen paikkaan ja täytetään riittävän usein, jotta sisäinen lämpö pysyy yllä. Avokompostissa tai häkkikompostorissa hajoaminen sen sijaan hidastuu merkittävästi pakkasella.
Kuinka kauan kompostin kypsyminen kestää?
Kesäaikaan hyvin hoidettu lämpökompostori tuottaa käyttökelpoista multaa noin kolmessa–kuudessa kuukaudessa. Viileämmässä tai hoitamattomassa kompostissa kypsyminen voi kestää vuoden tai kauemmin.
Mitä kompostiin ei saa laittaa?
Lihaa, kalaa, isoja rasvamääriä, kestomuovia, käsiteltyä puuta sekä rikkakasveja, joissa on kypsiä siemeniä, ei kannata laittaa tavalliseen puutarhakompostoriin, koska ne joko houkuttelevat tuholaisia tai hajoavat huonosti.
Yhteenveto
Onnistunut kompostointi lähtee liikkeelle oikean kompostorityypin valinnasta oman pihan koon ja jätemäärän mukaan – suomalaisessa ilmastossa eristetty lämpökompostori on useimmiten varmin valinta. Kun kompostori sijoitetaan hyvin, kuiviketta lisätään riittävästi ja massaa sekoitetaan säännöllisesti, biojätteestä syntyy muutamassa kuukaudessa arvokasta multaa oman pihan käyttöön ilman hajuhaittoja tai turhaa vaivaa.
