Varjoisa piha ei tarkoita tylsää pihaa – varjoisaan pihaan sopivat kasvit tarjoavat yllättävän paljon vaihtoehtoja, kunhan tietää mistä lajeista lähteä liikkeelle. Suurin osa suomalaisista pihoista on ainakin osittain varjossa – rakennuksen pohjoispuoli, isojen kuusien alusta tai naapurin aidan varjostama kaistale löytyy lähes jokaiselta tontilta, ja tyhjänä se näyttää usein vain sammaloituneelta nurmelta.
Varjoisan alueen suurin ongelma ei useinkaan ole valon puute sinänsä, vaan kuivuus puiden juurien alla ja maaperän tiivistyminen. Kun nämä tekijät ottaa huomioon kasvivalinnoissa, varjopaikasta voi tehdä pihan vehreimmän nurkan.
Miksi varjoisaan pihaan sopivat kasvit kannattaa valita huolella
Varjossa kasvava taimi ei kärsi vain valon vähyydestä. Isojen puiden, kuten kuusien tai koivujen, alla maaperä on tyypillisesti myös kuiva, koska puun juuristo imee veden ja ravinteet ennen kuin ne ehtivät alempiin kasveihin. Tämä yhdistelmä – vähän valoa ja vähän vettä – on paljon vaikeampi kuin pelkkä varjo yksinään.
Rakennuksen pohjoisseinustalla tilanne on toinen: valoa on vähän, mutta maa pysyy usein kosteana, koska aurinko ei pääse haihduttamaan sitä. Näiden kahden varjotyypin erottaminen on ensimmäinen askel oikeiden kasvien valinnassa. Kokenut taimimyyjä kysyy aina ensin, onko kyseessä puiden aiheuttama kuiva varjo vai rakennuksen aiheuttama kostea varjo – vastaus ratkaisee lajivalikoiman lähes kokonaan.
Perennat varjoisaan pihaan
Perennat ovat varjopuutarhan selkäranka, koska ne palaavat vuodesta toiseen eivätkä vaadi jatkuvaa uudelleenistutusta. Kuusama-akileija, ritariperhonen (Dicentra) ja maitoruusut (Astilbe) viihtyvät puolivarjossa, jos maa pysyy kohtalaisen kosteana. Kuivempaan varjoon, kuten kuusen alle, sopivat sen sijaan paremmin tuoksuvatukka ja kotkansiipi, jotka kestävät ajoittaista kuivuutta huomattavasti paremmin kuin useimmat muut varjoperennat.
Hostat eli päivänliljojen sukulaiset ovat ehkä tunnetuin varjokasvi, ja syystäkin – lajikkeita on kymmeniä, lehtien koko vaihtelee kämmenenkokoisesta lähes metrin levyiseen, ja väritys ulottuu siniharmaasta kirkkaan kellanreunaiseen. Yksi yleinen virhe on istuttaa hostat liian tiheään: taimi, joka myynnissä näyttää 20 sentin mittaiselta, voi kolmessa vuodessa levitä yli metrin levyiseksi mättääksi. Etäisyyttä kannattaa jättää 40–60 senttiä lajikkeesta riippuen.
Varjolilja (Ligularia) ja kurjenmiekat, erityisesti siperiankurjenmiekka, tuovat korkeutta istutuksen taakse. Näitä perennoja käsitellään tarkemmin myös perennojen valintaa käsittelevässä artikkelissa, jossa käydään läpi lajikohtaisia hoitovinkkejä laajemmin.
Pensaat, jotka kestävät varjoa
Moni olettaa, että pensaat tarvitsevat aina täyden auringon, mutta useat suosituimmista pihapensaista viihtyvät hyvin myös puolivarjossa. Alppiruusut ja japaninkurttulehtiruusu ovat klassikoita, jotka jopa hyötyvät suojaisasta kasvupaikasta – suora iltapäiväaurinko voi polttaa alppiruusun lehdet keväällä, jos routa ei ole vielä sulanut juurista.
Tuomipihlaja ja lumimarja (Symphoricarpos) selviävät jopa melko tiheässä varjossa ja sopivat hyvin täyteistutukseksi ison puun juurelle. Pensasangervot sen sijaan tarvitsevat vähintään puolivarjon, muuten kukinta jää niukaksi – tämä on hyvä muistaa, jos tavoitteena on runsas kukinta eikä pelkkä vihreä massa.
Hortensioista erityisesti metsähortensia (Hydrangea arborescens) ja tammenlehtihortensia menestyvät varjoisammalla paikalla kuin useimmat muut hortensialajit, ja ne kukkivat pitkälle syyskuuhun asti Etelä- ja Keski-Suomessa.
Maanpeitekasvit tyhjän varjoalueen täyttäjinä
Puiden alusta tai kulkuväylän reunusta ei tarvitse jättää paljaaksi mullaksi. Maahumala (Ajuga reptans), lehtoimikkä ja metsäorvokki levittäytyvät nopeasti ja pitävät rikkaruohot loitolla kerran juurtuneina. Metsäimikkä sopii erityisesti kosteaan varjoon, kun taas maahumala sietää myös kuivempaa maata.
Vuohenputki mielletään usein pelkäksi rikkaruohoksi, mutta sen kirjava koristemuoto (’Variegatum’) on täysin hallittavissa oleva maanpeite reunustetulla alueella – kannattaa vain istuttaa se juurisululla varustettuun saarekkeeseen, ettei se leviä nurmikolle. Sammalta puolestaan ei kannata torjua kuusen alta väkisin: se on merkki siitä, että paikka sopii luonnostaan varjonkestäville kasveille, ei nurmikolle.
Yleisimmät virheet varjoistutuksissa
Kolme virhettä toistuu lähes joka pihalla. Ensimmäinen on nurmikon istuttaminen tai kylväminen liian varjoisaan paikkaan – nurmi ohenee vuosi vuodelta, ja lopulta jäljellä on vain sammalta ja paljasta maata, vaikka lannoitusta ja kalkitusta olisi tehty ohjeiden mukaan. Tällä alueella maanpeitekasvit tai perennaistutus tuottaa paremman lopputuloksen kuin nurmikon pelastusyritykset.
Toinen virhe on unohtaa kastelu ensimmäisenä kesänä. Vaikka lopullinen kasvi olisi kuivuutta kestävä, tuore taimi tarvitsee säännöllistä kastelua juurtumisvaiheessa – erityisesti ison puun alla, jossa kilpailu vedestä on kovaa jo valmiiksi. Kolmas virhe on istuttaa liian tiheään heti alussa: aikuiskoon huomioiminen istutusvaiheessa säästää myöhemmältä siirtelyltä ja harventamiselta.
Maaperän merkitys varjoisassa istutuksessa
Varjoisan alueen maaperä on usein tiiviimpää ja vähemmän ravinteikasta kuin aurinkoisen pihan multa, koska orgaanisen aineksen hajoaminen on hitaampaa vähemmän lämpöisessä ja usein kosteammassa maassa. Ennen istutusta kannattaa sekoittaa istutuskuoppaan kompostimultaa tai lehtimultaa, joka parantaa sekä vedenpidätyskykyä että ravinnetasoa. Maaperän parantamista käsittelevässä artikkelissa käydään läpi tarkemmin, miten pH ja rakenne vaikuttavat kasvien menestymiseen.
Jos varjoalue sijaitsee osana laajempaa pihaa, kannattaa miettiä myös istutuksen sijoittelua suhteessa kulkureitteihin ja muihin vyöhykkeisiin – tästä löytyy lisää pihasuunnittelun perusteita käsittelevästä artikkelista.
Usein kysyttyä
Kasvaako mikään kunnolla ihan täydessä varjossa, esimerkiksi pohjoisseinustalla?
Kyllä, mutta lajivalikoima on suppeampi kuin puolivarjossa. Hostat, kielot, metsäimikkä ja maahumala kestävät täyttä varjoa hyvin, kunhan maaperä ei ole liian kuiva. Kukkivien lajien määrä jää kuitenkin vähäisemmäksi, koska kukinta vaatii yleensä ainakin muutaman tunnin suoraa tai epäsuoraa valoa päivässä.
Kuinka paljon varjoisaan istutukseen kannattaa lisätä multaa isojen puiden alle?
Noin 5–10 senttimetrin kerros kompostimultaa tai lehtimultaa istutuskuoppien ympärille riittää useimmiten. Liian paksu multakerros puun juurenniskan päälle voi kuitenkin vahingoittaa puuta, joten mullan tulee jäädä selvästi rungon tyven alapuolelle.
Voiko varjoisaan pihaan istuttaa marjapensaita?
Useimmat marjapensaat, kuten mustaherukka ja vadelma, tarvitsevat vähintään puolivarjon tuottaakseen kunnolla satoa. Täysvarjossa satoisuus jää yleensä vaatimattomaksi, vaikka pensas itsessään voi kasvaa terveenä.
Yhteenveto
Varjoisaan pihaan sopivat kasvit löytyvät helpoiten, kun ensin tunnistaa varjon tyypin: kuiva puiden alusvarjo vaatii eri lajeja kuin rakennuksen kostea pohjoisvarjo. Hostat, maitoruusut ja alppiruusut kattavat suurimman osan tavallisista varjopihoista, ja maanpeitekasvit kuten maahumala täyttävät loput aukot ilman jatkuvaa rikkaruohonkitkentää. Kärsivällisyys kannattaa – varjoistutus näyttää usein parhaimmillaan vasta toisena tai kolmantena kasvukautena, kun perennat ja pensaat ovat ehtineet juurtua kunnolla.